Opiskelusta

Ensimmäinen ja toinen termi molemmat päättyivät silmän väläyksessä. Kiireeltä ei ole ehtinyt kunnolla edes päivittämään blogia.

Keskustelimme vähän siitä, millaista opiskelu on ollut.

Reetta: Ensimmäinen termi meni siinä alussa todella hitaasti, mutta sitten yhtäkkiä se olikin ohi. Heti kun tottui uuteen rytmiin, niin rupesi aika juoksemaan.

Hanna: Joo, siinä meni hetki että tottu rytmiin. Loppua kohden oli aika paljon erilaista tehtävää myös. 

Reetta: Totta. Tavallaan ihan kiva, että ei ollu niin paljon kokeita, vaan hommat suoritettiin ryhmätöinä, tai sitten raportteina.

Hanna: Ryhmätöitä oli aivan kauheesti jotenkin. Vain yhdellä kurssilla oli vaihtoehtona raportti eikä vain esitelmä. Jotenkin poikkeaa Suomesta siinä mielessä vähän. 

Reetta: Joo ja tuntuu että Suomessa oli ns. keskellä kurssia enemmän sellaisia pikku-esityksiä/ -tekstejä, joita piti tehdä.

Hanna: Joo.

Reetta: Täällä ne pakataan kurssien loppuu. Ja sekin, kuinka lyhyitä ne esitykset saa täällä olla. Omasta mielestäni nimittäin 10 minuuttia on tosi lyhyt aika.

Hanna: Joo, eikä vaadita aivan yhtä paljon, kun se 10 minuuttia oli useimmiten se aivan maksimi. Täällä ei myöskään ilmeisesti huomioida yhtä paljon sitä, kuinka esittäjät ottaa kontaktia kuuntelijoihin, sai lukea enemmän suoraan paperilta tai kännykästä. Kurssisuorituksen kannalta tärkeämpiä kuitenkin ja toimii sinä loppukokeenakin osaksi. 

Reetta: Totta. Ja kun yhdellä opettajalla oli vielä ajastin päällä ja pirisemässä jos meni yli 10 minuuttia! 

Hanna: Hieman kuumottavaa. 

Reetta: Mitä mieltä olet niistä tuntien pituuksista? Pitäisikö Suomessakin siirtyä noihin lyhempii tunteihin?

Hanna: En osaa sanoa, täällä siihen tahtiin sopii nuo lyhyemmät tunnit, mutta kuinka ne toimisi Suomessa on sitten toinen kysymys. 

Reetta: Itselle tuli ihan lukion ajat mieleen kun omassa lukiossa oli täsmälleen samat ajotukset kuin täällä. Meillä tosin koko päivän viimeinen tunti loppu siinä klo. 16 ja täällä nämä raukat joutuvat olemaan pahimmillaan siihen puoli kahdeksaan koulussa.

Hanna: Toisaalta taas koulu voi alkaa tosi myöhään. Itse kyllä tykkäsin näistä tuntien pituuksista, ei aivan niin puuduttavaa.

Reetta: Samoin! Musta on hassua, että vaikka meillä on täällä pidempi ruokatunti kuin Suomessa, se ei siltikään tunnu pitkältä. Varsinkin jos tahtoo käydä ruokalassa syömässä. 

Hanna: Totta! Kauhea ruuhka, vaikka niitä ruokaloitakin on kolme.

Reetta: Ja varsinki kun samoissa ruokaloissa käy lukiolaisetkin syömässä.

Hanna: Jep.

Reetta: Mitä sitten noihin kurssien järjestämiseen tulee, olen ollut tyytyväinen melkein kaikkeen. Vähän se Japanin peruskurssin kolmen opettajan järjestely harmittaa, mut ei se ole mikää maailmaa kaatava asia.

Hanna: Samaa mieltä, tahti on tosi nopea kyllä, mutta onpa tässä selvitty.

Reetta: Ja osittain on helpottanu se, että ne opettajat on jokainen niin erilaisia. On mahdollista oppia monilla eri tavoilla.

Hanna: Totta! Niillä on aika erilaiset opetustyylit, nyt kun mainitsit. Ei kuitenkaan niin että se häiritsis oppimista. 

Reetta: Varsinkin kun se keskiviikon japanin kielen opettaja on itse ulkomaalainen, niin se tietää, mikä saattaa olla vaikeeta ulkomaalaiselle japania opiskelevalle vaikeaa ymmärtää.

Hanna: Joo! Sitte taas vastapainona on tämä perjantain opettaja, joka ei puhu englantia lähes ollenkaan. 

Reetta: Niinpä! Meikäläisen stressitaso on aina perjantaisin koholla, mutta oppiihan sitä vähän kuuntelemallakin. Tosin se opettaja osaa kiinaa, niin ainakin kiinalaiset vaihtarit saa opetusta. Kun aika usein porukka priorisoi englantia, mikä ei välttämättä tällä pallon puoliskolla ole se suosituin kakkoskieli. 

Hanna: Nämä kurssit, mihin ollaan osallistuttu, ovat kyllä aika kansainvälisiä myös.

Tulee kuultua juttua eri maiden ihmisiltä.

Reetta: Maailmankuva on oikeasti päässyt avartumaan ja on mukavaa kun on voinut kysyä miten hommat toimii eri puolilla maailmaa.

Hanna: Joo, ja opettajatkin näillä aineopintojen kursseilla yrittää saada oppilaita keskustelemaan eri kansallisuuksien kanssa. Ryhmätkin oli usein sekoitus japanilaisia ja vaihtareita.

Reetta: Joo, ja se on ollu hauskaa!!

Hanna: Tulee oltua sosiaalinen.

Reetta: Mut välillä se on kans ollu vähän rasittavaa, varsinkin jos on itsellä ollut vähän huononpi/stressaava päivä. Itselle varsinkin on kielimuuri ollut välillä ongelmana, mutta sitten ollaan kommunikoitu toisilla tavoilla, kuten piirtämällä.

Pääsee luovuus valloilleen näinkin. 

Hanna: Joo, kielimuurin kanssa on vähän silloin tällöin joutunut vänkäämään,

mutta on niitä ratkaisujakin sitten löytynyt! Yleensä on myöskin molemminpuolinen halu yrittää saada homma luistamaan, niin päästään niissä tilanteissa aika nopeastikin eteenpäin.

Reetta: Totta! Porukka on myös ollut jotenkin tosi kärsivällistä vaihtareiden kanssa, jos on esim. englannin sanat päässy unohtumaan. Opettajat myös! Ja sitten tuntien ulkopuolella on päässyt käyttämään muitakin kieliä! Itsekin uskalsin yhdelle ruotsalaiselle puhua ruotsia. 

Hanna: Tunneilla tosiaan keskustellaan paljon.

Reetta: Todella paljon!

Hanna: Se auttaa aiheiden ymmärtämisessä myös.

Reetta: Silti myös annetaan ainakin yhdellä kurssilla se vaihtoehto, että jos tunnilla ei halua puhua, niin sitten voi kirjoittaa niihin kommenttipapereihin (comment sheet) omat ajatuksensa ja palauttaa Moodleen. 

Hanna: Joo! Ajattelin myös samaa, että sitten ei kuitenkaan tarvitse aina esittää kaikkee koko luokan katseiden alla. 

Reetta: Niinpä!

Hanna: Opiskelu on ollut kyllä mukavaa täällä.

Reetta: Joo, eikä ole hirveästi eronnut Suomessa opiskelusta. Post-it lappuja ainakin näkee paljon.

Hanna: Vanha kunnon post-it!

Reetta: Niistä ei pääse millään eroon.

Hanna: Käteviähän ne on sitten kuitenkin. 

Reetta: Yleisesti opiskelu Chibassa on ollut todella positiivista. Kurssit ovat olleet mielenkiintoisia ja niiden opettajat ovat TODELLA intohimoisia aiheistaan.

Hanna: Jep!